23 huhtikuuta 2016

Perjantailista vol. 16


Viikonlopun perjantailista julkaistaan taasen kaikkien kiihkeää Wapun odottelua tukemaan. Wabuhan on täällä jo, mutta onneksi hyvin ajoitettu flunssa on pelastanut vanhemman tieteenharjoittajan tältä hulluttelulta. 

Perjantailistamme koostuu tänään taas vähän kaikesta, mikä pitää mielen, sykkeen ja liikkeen hyvässä tahdissa näin Wabun rientojen alkaessa. Listalla vierailee tällä kertaa niin Justice, Röyksopp, The Chemical Brothers, kuin myös RJD2. Pakko myöntää, että kuluneella viikolla olen lähestulkoon päihtynyt tästä RJD2:n uusimmasta levyjulkaisusta. Tämä albumi on ERITTÄIN KOVA, todellakin niin #kovaakakkaa ja ihan kaikkea ontuvia vertauksia mitä voisin vain keksiä. Kyseiseltä levyltä Dame Fortune on otettu listalle kaksi kappaletta, mutta suosittelen erittäin lämpöisin toivein kaikkien tutustumaan tähän levyyn kokonaisuudessaan.

Tämä olikin viimeinen Hervannan sydämestä julkaistu perjantailista. Seuraavat julkaisut tuulahtavat tulevaisuudessa sitten Hagiksen kulttuurillisesta maisemasta!

-MM


"We're all excited
But we don't know why
Maybe it's cuz
We're all gonna die"
-Prince



22 huhtikuuta 2016

Gastropub Kaleva


Tässähän on ollut kotioloissa pari pikkuprojektia meneillään. Simo on rakentanut vanhasta Crescentistä fiksiä ja Lotta maalaillut klassikkolundiaa uuteen uskoon. Lauantaina alkoi Lundian maalauksen katkut ällöttää, joten lähdettiin poikkeamaan Gastropub Kalevassa. Ihanaa kun kesä lähestyy ja vielä yhdeksältäkin taivas on valoisa. Jaksaa ihan erilain lähteä liikkeelle, kun ilma on lempeän  lämpöinen ja valoa riittää. 



Gastropub Kaleva on oivalla paikalla opiskelija-asuntola Domuksen alakerrassa. Paikassa on ennenkin ollut pubi, mutta Gastropub sopii tänne kuin nakutettu! Viimeksi ollaan käyty Domuksen pihassa 2012, kun Kati muutti Domukseen lääkisopintojen alussa. Kalevaan on jo aiemmin avattu Huurre, mutta paikka on silti kiva lisä Kalevan tarjontaan. 


Kalevan lista koostuu omien annosten lisäksi muiden Gastropubien tarjonnasta. Löytyy Sohon burgeria ja Tuulensuun safkoja eli aina ei tarvi lähteä keskustaan asti herkuttelemaan. Vaihtuvia hanoja on useampi kappale, mutta vakiona on herkullinen Palm. 

Olo ei ollut vielä kaikkein skarpein, joten lähettiin aika peruslinjalla liikkeelle. Simo söi Soho Burgerin ja Lotta Papuburgerin.


Soho Burger sisältää aurajuustoa ja aurinkokuivattua tomaattia ja on oikein hyvää! 


Papuburgerin "pihvi" oli oikein oiva kasvisruoaksi, mutta alla olevaa majoa olisi voinut olla enemmänkin. Lautasella ei turhaa tilaa ollut ja annos oli oikein täyttävä.





Gastropub Kalevassa on sitä pubimaisuutta, joka The Bullista puuttui. Tila on jaettu eri osiin niin, että yksityisyys säilyi. Valot olivat hämärät ja pöytiä koristivat kynttilät. Paikalla oli isompaa seuruetta kuin myös ihan vain juomaan tulleita vakiasiakkaita, jolloin tila oli olohuonemaisempi. Mieleen tuli myös vähän Treffipub, mutta tamperelaisittain.

19 huhtikuuta 2016

Testissä Burger Bar The Bull


Melkein koko viime viikko ja varsinkin viikonloppu on mennyt karseessa kevätflunssassa.  Olo on vaihdellut ihan ok:n ja totaalilamautumisen välillä ja sunnuntain suurin ponnistus oli kauppaan kävely. Ehkä näin alkavan viikon myötä tautikin lähtisi taittumaan...


Torstain kampaajan jälkeen treffattiin Simon kanssa The Bullissa, joka on siis uusi mesta Hatanpään valtatiellä. Paikka on keskittynyt burgereihin ja mainostaa itseään "Not so fine dining" -sloganilla. Kuva on otettu ennen avaamista ja paikkaan oltiinkin rakennettu myös pieni terassi.


Konsepti Bullissa on hieman erilainen. Listalta löytyy melkein 30 eri burgeriannosta ja pari muuta ruokaa. Alkuosan perusburgerit sisältävät 250 g pihvin, kun taas viereisissä annoksissa lihan/kanan/kasvisjutun määrä vaihtelee. Myös perusburgerit voi tilata pienemmällä pihvillä, joka olisi ollut itsellekin hyvä veto. Pointsit muuten siitä, että listalta löytyi parikin kasvisburgeria, joista toinen oli muistaakseni myös vegaaninen! Burgerin lisukkeet eli majo, tomaatti, punasipuli ja suolakurkku tarjoillaan annoksen vieressä. Ajateltiin aluksi, että ne kuuluisi laittaa väliin, mutta puolikkaat pikkuluumutomaatit ja suolakurkut olivat tähän liian isoja, ja tarjoilija kertoikin, että ideana olisi haukata niitä välissä. Annokset myös syötiin käsin, mutta haarukoita ja veitsiä oli tarjolla.



Lähdettiin aika varmoilla annoksilla liikkeelle: Lotta valitsi Garlic burgerin ja Simo Cheese Bacon & BBQ:n. 


Cheese Bacon & BBQ oli oikein mehevää ja kastike kosteutti kokonaisuuden hyvin. Jos jotain pitää korostaa, niin tämän paikan pihvit olivat täydellisiä hintaansa nähden! Lihassa oli hyvä paistopinta, mutta keskusta oli jätetty juuri sopivan pinkiksi. Seurana annoksessa oli jepat ranut, ei mitään mindblowingia, mutta silti jotenkin normaalia parempaa. 


Garlicissa ei valkosipulia säästelty! Kastike oli todella valkosipulinen, mutta jäi kakkoseksi BBQ burgerille. Burgeri ei ollut ihan niin kostea, mutta herkullinen joka tapauksessa. Sämpylä oli myös tosi hyvä ja gluteenittoman olisi saanut euron lisähintaan. Pihvin koko vaikeutti käsillä syömistä, ja omaan makuun haarukka ja veitsi on mieluisampi syöntitapa.




Paikkana The Bull eroaa todella paljon muista Gastropubeista, tai ainakin niistä, missä me ollaan käyty. Tila on todella avoin ja valoisa, eikä kovin suuri. Tänne on kiva tulla syömään vaikka lounasta, mutta istuskeluun ja illanviettoon tila ei sovi samalla tavalla. Koska tila on avoin, akustiikka kärsii ja naapuripöytien jutustelut kuuluvat liiankin hyvin. Kohderyhmäksi sopiikin ehkä paremmin pikkasen siistimmät ihmiset, jotka eivät oikein välitä Sohon rosoisuudesta tai Tuulensuun intiimistä tunnelmasta. 

Oli myös mukavaa, kun tarjoilija kysyi palautetta ja sitä myös annettiin. Kehitysideat otettiin vastaan ja mielipide oli helppo antaa. Yleensä kun suomalaisena ei kehtaa antaa kritiikkiä, niin tämä lähestymistapa oli piristävä.

The Bull sopii paikalleen ja tuo ainakin selvää vaihtelua muihin Gastropubeihin verrattuna. Inez tietty on aivan oma lukunsa hieman erilaisena osana ketjua, mutta sinne ei mennäkään syömään burgereita.

-P&M

14 huhtikuuta 2016

Yhdistelmäpizza


Meillähän on Simon kanssa, niin kuin aiemmin jo todettiin, aika erilaiset pizzamaut. Simo tykkää tuhdista jauhelihapizzasta juustokuorrutteella, kun taas itse tykkään aika paljon vähemmistä täytteistä. No aina ei jaksa eikä viitsi tehdä kahta pohjaa, niin mites sitten yhdistetään hifistely- ja mättöpizza?

Meillä paras ratkaisu on ollut pestokanapizza pinjansiemenillä ja jääkaapin juuston jämillä. Pohja saa jäädä vähän paksummaksi, mutta täytteitä ei tarvi niin paljoa. 



Pestokanapizza pinjansiemenillä


Täytteet:
tomaattipyreetä
300-400 g kanaa
pestoa
aurinkokuivattuja tomaatteja
basilikaa
pinjansiemeniä
juustoraastetta (meillä puoliksi goudaa ja manchegoa)

Tee pizzapohja hyvissä ajoin kohoamaan ja paista sitten kanat. Kun taikina on kohonnut, laita uuni 225 asteeseen. Taputtele pohja ohueksi ja levitä tomaattipyree. Päälle tulee kanat, pestoa purkista rennoin lusikallisin, aurinkokuivatut tomaatit, pinjansiemenet sekä juustoraaste. Paista uunissa 10-15 minuuttia, tai kun juusto on saanut väriä. Nakkaa päälle vielä tuoretta basilikaa. 

Alkuviikko on mennyt jääkiekkoa tuijotellessa ja Tapparahan pääsikin sitten taistelemaan kullasta. Pakko myöntää, että niin kauan kuin Ässät ei pelaa, niin oma kiinnostus hieman lopahtaa. Valitettavasti seuraavaa Ässien mestaruutta joudutaankin taas odottamaan se 30 vuotta, ainakin mitä  on aikaisempaan uskominen. Mutta hyvä Tappara! 

-Porilainen

11 huhtikuuta 2016

Perjantain klubileivät


Perjantaina Lotta teki tehoiskun hullareille ja keskustaan. Kaikkea kivaa löytyi, varsinkin ruokapuolelta: eri yrttejä sai eurolla ja aamupalaleipää oli piti saada, vaikkei se halpaa olekaan. Kummasti silti kolmen tunnin shoppailu kuluttaa ja kotona olikin pakko heittää jalat ylös ja keksiä helppoa iltapalaa. Club Sandwich on klassikkoleipä, joka ei ole mikään kevyt herkku ja sopiikin paremmin viikonlopun aloitukseen.

Tällä kertaa meiän klubileipään tuli hullareilta ostettua broilerin rintafilettä, juustoa, pekonia, salaattia, tomaattia sekä majoa. Leipänä hyödynnettiin stokkan aamupalaleipää, joka ehkä ei ollut loppupeleissä ideaalein tähän ruokaan. Leipä oli turhan makeaa, mutta voittaa silti höttöpullan.



Ohjetta ei sen kummemmin ole, kunhan paistaa kanat ja pekonit ja paahtaa leivän niin pääsee jo pitkälle. Väliin rutkasti majoneesia, niin ei jää leipä turhan kuivaksi. Kyllä kelpais näin maanantainakin!

-P&M

10 huhtikuuta 2016

Tallinnan ravintolat: Leib Resto


Käytiin Leibissä pari vuotta sitten ja silloin ilta oli kyllä paras ikinä! Oltiin yhdessä Simon siskon ja sen miehen kanssa liikkeellä ja saatiin vielä tarjoilijaksi paikan sommelieeri. Ruoat olivat älyttömän hyviä ja saatiin jokaiseen useampi juomasuositus. Simon siskon mieskin tietää viineistä, joten oli kiva saada hyvää palvelua. Sen jälkeen olen suositellut paikkaa muillekin, mutta viime kerran jälkeen taidan jatkossa suositella Kaks Kokkaa.

Leibin ruoka on vieläkin tosi hyvää, mutta tällä kertaa palvelu oli aika olematonta. Meitä palveli kaksi eri tarjoilijaa, joista toinen naispuolinen oli todella miellyttävä ja kertoi ruoista kun taas miespuolinen henkilö kiirehti hirveästi eikä ollut kovin palvelualtis. Huomasi myös, että Leib oli saanut hieman liikaa nimeä ja paikalla oli väkeä laidasta laitaan. Totta kai paikalla oli myös suhteellisen humalainen suomalaisporukka, jonka äänenvoimakkuus ja jutut eivät ehkä oikein sopineet paikkaan. Naureskeltiinkin, että viereinen polttariporukka käyttäytyi todella hyvin heihin verrattuina. 

Oltiin varattu Leibiin pöytä etukäteen kun oltiin lauantai-iltana liikkeellä. Ehkä odotuksetkin olivat vähän turhan korkeilla, kun hehkutettiin iltaa jo etukäteen mielessä. 


Lotta aloitti luuytimellä salaatin ja paahdetun leivän kanssa (9 €). Ydin yksinään oli tylsää mutta yhdistettynä salaattiin ja leipään todella herkullista. Salaatin etikkaisuus taittoi rasvaa ja kokonaisuus oli todella toimiva. Leipää olisi voinut olla vaikka toinenkin pala.


Simon tartar (10 €) oli myös todella hyvää. Viimeksi kun käytiin tartar oli perinteisempi ja todella todella iso. Silloinen annos olisi mennyt vaikka pääruoasta, että ehkä ihan hyvä että annoskokoa oltiin pienennetty. 


Lotan pääruoka oli 48 asteista taimenta kurpitsan ja voikastikkeen kera (15 €). Kala oli ihanan pehmeää, mutta kokonaisuus olisi ollut pliisu ilman sipulirouhetta. Annos oli myös reilun kokoinen. Juomana oli saksalaista rieslingiä, joka sopi hyvin ruokaan.



Simo testasi jo toista kertaa reissussa ankkaa (17,50 €). Leibin ankka sienien ja porkkanoitten kanssa oli paljon paremaa kuin SfääRin. Porkkanat olivat karamelisoituneita ja kastike todella herkullista. Ankkaa oli myös todella suuri määrä. Tarjoilija suositteli viiniksi chileläistä punaviiniä, joka ei kyllä omasta mielestämme oikein toiminut ruoan kanssa. Viini oli aika pliisua.



Jälkiruoiksi syötiin tyrniä marengin kera (5,50 €) ja keksi suklaan, marjojen ja maitosorbetin kanssa (6 €). Molemmat annokset olivat tosi hyviä! Vaihdettiin puolessa välissä, joka oli tosi hyvä veto, sillä tyrnin kirpeys ja keksin makeus olivat suurina annoksina ehkä vähän liikaa. Annokset olivat suuria, joten kannattaa vaikka jakaa jälkkäri.

Harmitti kyllä tarjoilijan välinpitämättömyys, joka näkyi tilauksia tehdessä. Viinisuositukset eivät oikein vakuuttaneet ja jälkiruokaa tilatessa tarjoilija oli jo lähdössä, ennen kuin ehdimme kysyä heidän omatekemistään likööreistä. Saimme liköörimme onneksi tilattua, mutta Napuen ginistä ei jaksettu enää kysyä. Leibillä oli tällä kertaa kolmea omavalmisteista likööriä tarjolla: mustaherukkaa, raparperia sekä aroniaa eli sitä pihojen pensasaitamarjaa jolla pystyi suttaamaan asfaltit. Aronia ei ehkä päässyt lempparilistalle, mutta mustaherukkaa voi suositella.

Jotenkin huomasi kyllä, kuinka paljon tunnelmaan voivat vaikuttaa kanssaruokailijat sekä henkilökunta. Ensi kerralla pitää testata keskustan ulkopuolella oleva saman porukan ravintola Umami.

Kotimatkalla käväistiin lähibaarissa, josta löydettiin rahkamainos.



Arla ollut liikkeellä ehkäpä vai onko tämä Elastisen vakkarimesta?

-P&M

08 huhtikuuta 2016

Perjantailista vol. 14



Hellurei!

Useampi viikko on jo ehtinyt vierähtää viimeisimmästä Perjantailistan postauksesta. Tällainen kolmen viikon gappi julkaisuissa on kyllä hävettävän huono suoritus, mutta täytyy kyllä tässä välissä myöntää, että aiemmin lupailtuun joka viikkoiseen Perjantailistaan Makkaran resurssit ja luovuus tuskin riittävät tulevan kesän kiireissä. Lupaan kuitenkin, että tästä eteenpäin vähintään kahden viikon välein tulen täällä jakamaan jonkinlaisen musiikkilistan jollakin teemalla.

Tällä viikolla teemanamme on ylläripylläri astetta raskaampi musiikki sekä uunituoreet julkaisut. Listan avaa yhdysvalojen stoner/psychedelic rockin sanansaattaja Elder, jonka viimeimmän levyn yli 10 minuuttinen avausraita Compendium, avaa myös tämän listan. Tämä kappale ei tosin edusta Perjantailistan uusinta materiaali, sillä kyseinen albumi Lore julkaistiin aikalailla tasan vuosi sitten.

Uudempaa matskua edustaa Arctic Monkeysista paremmin tutun Alex Turnerin sivuprojekti The Last Shadow Puppets. Bändin uusimmalta, tasan viikko sitten julkaistulta albumilta, listalla on mukana levyn nimikkoraita Everything You've Come to Expect. The Last Shadow Puppet on myös tulossa kesällä Flow-festareille, jota Makkara odottaa ainakin malttamattomana. Suosittelenkin lämmöllä jokaisen tutustumaan kyseiseen artistiin, jos se on vielä tuntematon ja jos ei niin uusin läpyskä kuunteluun välittömästi!

Flow-vieraista listalta löytyy tosin muitakin. Juuri kiinnitetyn ANOHNI:n ja M83:n uutukaisiin pääset myös tutustumaan tämän viikon Perjantailistan myötä! Nautikaaten siis musiikista ja viettäkäämme rentouttava viikonloppu!

-Mustamakkara

Tallinnan ravintolat: Kaks Kokka


Oltiin hieman petytty SfääRiin, ja epäiltiin jopa, että ollaanko liian vaativia asiakkaita. Päätettiin seuraavana päivänä testata naapuriravintola Kaks Kokka, kun shoppailukierroksen jälkeen iski nälkä. Kaks Kokka on Ö:n "pikkuveli" eli ei mitään fine diningia vaan rehellistä ruokaa. Ja ei vitsit mikä paikka! Melkein harmittaa että käytiin vain lounaalla ja syötiin vain pääruoat. Tänne pitää ehdottomasti ensi kerralla tehdä illalle pöytävaraus ja syödä pitkän kaavan kautta. Niin ja tämä on sellainen paikka, jota voi suosiolla suositella vaikka omille vanhemmille! Kehtaisin väittää, että parempi kuin Leib, joka oli meidän entinen suosikki.



Perjantaina yhden maissa ravintolassa oli jonkun verran väkeä ja tarjoilija ohjasikin meidät upottavaan sohvaloossiin ikkunoiden ääressä. Lista oli sopivan laaja ja löydettiin molemmat listalta mieleistä syötävää.




Lotta valitsi simpukoita tomaattisessa kastikkeessa paahdetun leivän ja valkosipuliaiolin kanssa. Simpukat olivat herkullisia ja hieman tulinen kastike todella todella maukasta. Päälle oli vielä ripoteltu korianteria ja kokonaisuus toimi todella hyvin. Ruokajuomana tarjoilija suositteli roseeta, joka toimi todella hyvin.



Simo valitsi lampaan paistia perunamuusin ja juuresten kera. Lammas oli tosi mehukasta ja perunamuusikin paaaljon parempaa kuin kotitehty. Annos oli perinteinen, mutta kokonaisuus toimi hyvin.


Vitsit oli hyvää toi Pöhjalan Uus maailma! Tehtiin tehoisku Kaubamajaan ja Rimiin ja napattiin kaikkia löytämiemme Pöhjalan oluita kotiinvietäviksi. Täytyy tehä näistäkin vähän arvosteluja korkkauksen yhteydessä. Alkostakin saa jotain näistä, mutta melkeen kaikki on tilausvalikoimaa... Tallinnassa oli tosi vaikea löytää hanoista mitään parempia oluita, vaan kaikki oli käytännössä pulloina. Sinänsä harmi kun hanasta kaadettuna maku on yleensä parempaa.


Loppulasku oli samaa luokkaa Sfäärin kanssa, jossa kyllä juotiin pari olutta enemmän. Mutta tänne ehdottomasti kannattaa mennä Tallinan reissun yhteydessä!

-P&M

07 huhtikuuta 2016

Tallinnan ravintolat: Kivi Paber Käärid ja Baar Pudel



Melkein meiän koko miniloman ajan Tallinnassa oli tosi harmaata, mutta lauantaiaamuna taivas oli kirkas ja krapulaa ei edellisen illan Off Flow:n jälkeen ollut näköpiirissäkään. Tarkoituksena oli nukkua tosi pitkään ja mennä vaikka tukevammalle aamupalalle hotellin ulkopuolelle, mutta Lotta heräsi jo kasin jälkeen ihan pirteenä. Eikun Simoa tönimään ja aamupalan jälkeen päätettiin käppäillä Telliskiven hipserimekkaan. 



Me käytiin Telliskivessä viimeksi pari vuotta sitten ja oliko paikka hieman muuttunut! Silloin sateisena kevätpäivänä koko mesta vaikutti tosi epäilyttävältä, mutta löydettiin tiemme F-Hooneseen ja Baar Pudeliin. Molemmat lafkat on vieläkin pystyssä ja varsinkin F-Hoone on saanut paljon kehuja. Se on tunnelmaltaan kyllä hieno mesta ja ikkunoista vilkuiltuna nuoriso on sinne löytänyt. (Kaikki siellä olleet olivat myös nyt kännykät kädessä et selvästi instamatskua heiän ruoat.)


Meillä ei ollu kauhea nälkä, joten päätettiin lomalaisina korkata terassikausi Pudelissa. Pudel on ihan ehdoton mesta oluiden ystäville! Hanassa on useampaa harvinaista olutta ja pulloissa vielä useampaa. Heiltä löytyy myös olutarvostelulista, jos ei oikein tiedä mitä tilaisi. Harmillisesti kuvia ei tullut otettua, mutta testattua tuli toffeesiideriä ja Holy Rollers'in Yippikayee-paikallisolutta.

Telliskivestä löytyy myös hienoja pikkukauppoja, jossa kannattaa pyörähtää. Tosi siistejä sisustustavaroita ja luonnonkosmetiikkapuoti, josta ei kyllä tarttunut mitään mukaan. Nälkää kasvatettuamme siirryttiin syömään. 


Kivi Paber Käärid tarjoaa gluteenittomia ruokia sekä oluita ja paikka on mukavan hipsteri. Meidän tarjoilija oli ihan paras tyttö, jonka englanti oli todella fluentia. Oltiin onneksi ajoissa, sillä ruokailun aikana paikka täyttyi täysin. 


Lotta tilasi lohta avokadorisoton kera (11,90 €). Lohi oli todella pehmeää ja herkullista, mutta risotto oli vähän turhankin mautonta ja ehkä annos kokonaisuudessaan turhan rasvainen. Toisenlainen risotto olisi voinut sopia ruokaan paremmin. 


Simon "burger" (12,90 €) sisälsi perinteisen leivän sijaan kukkakaalista tehdyn sämpylän. Pihvin piti olla medium, mutta täyskypsä se oli ja todella hajoavainen. Annos ei ollut niin herkullinen miltä näyttää, mutta gluteenittomaksi burgeriksi omaperäinen. Kokonaisuus jäi vetiseksi, sillä salsa ja sämpylä olivat aika muhjua. Ranut maistuivat todella herkulliselta dipin kanssa. 


Tuli myös testattua uusi paikallis olut: Pelgulinnan American Blonde Ale. Olut oli kivan kesäinen ja kuten tarjoilija sanoi: sopi myös olutta vähemmän juovan makuun. Kalan kanssa tämä oli oikein bueno. 


Jälkkäriksi vielä todella suklainen vadelmasuklaamutakakku. Ei vitsit toi oli tuhtia! Mutta niiiin hyvää. Ravintolaan voisi mennä toistekin vaikka vain tuon kakun takia. 

Telliskiven alueelle pääsee helposti myös ratikalla. Me vaan seurattiin ratikkalinjaa, niin päästiin perille. Vanhasta kaupungista paikalle pääsee kyllä lyhyempiäkin reittejä eli kannattaa Tallinnan reissun yhteydessä poiketa!


-P&M