30 maaliskuuta 2016

Sitruuna-passionhedelmämousse ja päivitetty kalan fileerausohje


Pidettiin rehellinen pääsiäisloma ja käytiin morottamassa molempien vanhempia. Koulusta oli jopa viikon tauko, vaikka ihan niin pitkään me ei oltu aloillaan. Torstai-iltana lähdettiin Poriin ja perjantaina syötiin isovanhempien kanssa pääsiäisherkut alkuruokineen ja jälkiruokineen. Lammasta ei pöydässä näkynyt, vaan tehtiin peuraa ja savulohta. Jälkiruoaksi Simo bongasi hesarista sitruuna-passionhedelmämoussen. 


Haastavin tehtävä oli kinder-munien leikkaaminen, josta Simo selviytyi paremmin kuin hyvin. Itse mousse oli ihan hyvää, mutta olisi voinut olla vaikka kirpeämpikin ja vähemmän makea. Passionhedelmää tuli ohjeen mukaan vain koristeluihin, mutta me sekoitettiin sitä ihan itse mousseenkin. 

Sitruuna-passionhedelmämousse (6-10 annosta)

2 kananmunaa
2 kananmunan keltuaista
1 dl sokeria
ripaus suolaa
2 luomusitruunan kuori ja mehut
2 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria
2-3 passionhedelmää

Sekoita kattilassa kaksi kokonaista kananmunaa ja kaksi keltuaista. Lisää sokeri ja suola ja lämmitä keskitasolla, kunnes seos muistuttaa kiisseliä. Jäähdytä jääkaappikylmäksi. Kun sitruunamassa on kylmää, vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi vaniljasokerin kanssa. Sekoita keskeneään sitruunamassa, kermavaahto ja passionhedelmä. Jos teet pääsiäisherkkua, niin laita massa pääsiäismuniin. Silloin se riittää noin 10 munaan. Tällöin yksittäinen annos on aika pieni. 


Alkuruokana oli äidin tomaattikeittoa raejuustolla ja basilikalla. Keitto on hieman makeaa ja leipä olisi voinut sopia vielä kylkeen. 


Saatiin vielä päivitetty kalan filerointiohje. Kuvien tarkennus on mitä sattuu, kun apukokille ei aikaa turhaan annettu. Tärkein ero Tammen keittokirjaan: ÄLÄ leikkaa päätä pois.



Viilto kiduksien jälkeen ja fileerausveitsi siitä sisälle. 



Hyvässä kulmassa selkärangan viertä pitkin alaspäin. Veitsen pitäisi liukua helposti, vaikkakin ruodot katkevat matkalla.


Veitsi vedetään loppuun asti ja lopputuloksena on nätti filee.


Fileestä täytyy ottaa vielä ruodot pois. Sitten oli apukokin vuoro.






Lopputulos ei ollut aivan niin siisti, mutta tässä hommassa kokemuksesta on apua. Eli uudestaan vaan testaamaan kun keretään. Apukokille myös pisteet rauhallisuudesta, sillä kuvien ottaminen oli huomattavasti helpompaa.

Sunnuntaina käytiin vielä Simonkin vanhempien luona syömässä kuhaa ja marjapiirakkaa ja maanantaina makoiltiin kotona. Lomailut ei ihan heti lopu, sillä torstaina lähdetään Tallinnaan viettämään minilomaa!

-P&M

25 maaliskuuta 2016

Perunarieskat Pulled Porkilla aasilaisittain


Meiltä jäi ehkä hieman tarkoituksellisestikin perunamuusia yli lihapullista. Lotta oli jo vähän aikaa himoitellut rieskoja, joten muusin lopusta taiottiin perunarieskoja ja pakastimen tyhjennys jatkui pulled porkin sulattamisella. Heitettiin vielä pohjalle avokadoa ja päälle srirachaa ja korianteria. Oli kyllä aivan järkyttävän hyvää! Pulled porkin maut imeytyivät pehmeään perunarieskaan ja avokado vielä kruunasi setin.


Perunarieskat 8 kpl

5 dl perunamuusia
2 tl suolaa
1 kananmuna
1 dl ohra- tai kaurahiutaleita
1 dl spelttijauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Sekoita kaikki aineet sekaisin ja tee kahdeksan ison kämmenen kokoista rieskaa. Taikina on aika tarttuvaa, joten käytä jauhoja taputellessasi rieskoja littanoiksi. Paista uunissa 10-15 minuutin ajan kunnes pinta on kauniin ruskea.

Pitkäperjantaita vietetään nyt Porin maisemissa, joten perjantailistakin tulee vasta huomenna. Eipä se silti olisi tänään ketään lohduttanutkaan, kun ei saa edes hymyillä niin että hampaat näkyy.

-P&M

24 maaliskuuta 2016

Arkiruokaa: Hirvenlihapullat




Tämä ei ihan virallista arkiruokaa ollut, kun tehtiin sunnuntaina hirvenlihapullia kastikkeella ja muusilla. Aikaa ei silti mennyt ruoan tekemiseen niin paljoa, etteikö homma onnistuisi arkena. Ja hirven sijaan voisi ihan hyvin käyttää nautaa tai possuakin. Meillä kun muutto lähestyy, niin ollaan alettu tyhjentää pakkasta lihoista. Ollaan tosiaan onnekaita, kun iskä Porista alkoi harrastaa metsästystä jokunen vuosi takaisin, ja saadaan syksyisin iso määrä erilaisia jauhelihoja ja parempiakin palasia. 

Lihapullien seuraksi pitää saada perunamuusia. Kastike tuli tällä kertaa tehtyä aikalailla mututuntumalla. Ollaan kerran koitettu tehdä ruskeaa kastiketta ihan alusta asti jauhoilla, mutta niin vaan uuden sukupolven myötä taidot katoaa. Se ei onnistunut ollenkaan ja saatiin vaan hirveä savu aikaiseksi.

Tällä kertaa tehtiin kastike käyttäen pakkasesta löytynyttä lihalientä, riistafondueta sekä kuohukermaa. 

Kastike lihapullille

1,5 dl lihalientä ja/tai riistafondueta
2 dl kuohukermaa
mustapippuria
kuivattua basilikaa
kuivattua timjamia
1 rkl vehnäjauhoja

Lämmitä pannulla lihaliemi ja/tai fondue sekä kuohukerma. Lisää mausteet ja suurusta vehnäjauhoilla. Voit myös lisätä tilkan punaviiniä, jos haluat syventää makua. Fonduessa on niin paljon suolaa, ettei ylimääräistä tarvita. Lisää vettä, jos maku on liian tuhti.

Perunamuusiin ei sen ihmeempiä ohjeita tarvita. Keitä jauhoiset perunat kypsäksi, lisää lämmitettyä maito-voi -sekoitusta ja vatkaa muusiksi. Lisää suolaa tarpeen mukaan. Lihapulliin käytettiin refenä tätä ohjetta. Mausteita ja suolaa lisättiin kyllä aikas paljon reilummin.

Hirvenlihapullat

500 g jauhettua hirvenlihaa
1 kananmuna
3 tl suolaa
1 rkl kuivattua timjamia
1 rkl Dijon-sinappia
0,5 dl sipulirouhetta (kuivattua)
0.5 dl korppujauhoja
0,75 dl kermaviiliä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita korppujauhot kermaviiliin ja anna turvota hetken. Sekoita sillä aikaan jauhelihaan kananmuna ja muut ainesosat. Lisää korppujauho-kermaviili -seos ja sekoita tasaiseksi. Pyörittele palloiksi ja paista pannulla öljyssä ja voissa pinta ruskeaksi. Laita uunipellille ja paista kypsiksi uunissa n. 10-15 minuuttia. 


Lihapullista tuli oikein hyviä, mutta Simo kaipasi kylkeen vielä puolukkahilloa. Tehtiin pikaversio sulattamalla mikrossa puolukoita ja sekoittamalla joukkoon hieman sokeria. Oltiin niin nälkäisiä siinä kohtaa kun ruoka oli valmis, että annokset katosivat alta aikayksikön. Onneksi näitä jäi vielä seuraavaan päivään, niin saatiin kuvat otettua.

Ollaan tosiaan nyt etsittyä kaksiota Helsingistä, kun lähdetään toukokuun alusta sinne pysyvästi. Onneksi molemmilla on töitä tiedossa. Vuokrakämpän etsiminen on aika työlästä puuhaa, kun täytyy käydä näytöissä ja kilpailla asunnoista. Ollaan muutettu vähintään vuoden välein ja nyt olisikin pitkäaikainen koti hakusessa. Se ehkä myös vähän muuttaa asunnonhakua, kun kompromisseja ei halua tehdä samanlain kuin ennen. Ollaan vielä nyt asuttu TOASin 65 neliöisessä perheasunnossa, joten pitää totutella asumaan taas kämpässä, jossa neliöitä on varmaan parikymmentä vähemmän kuin nyt. Noh kyllä asunto tulee meidän Taiwanin 15 neliön yksiön silti voittamaan :D

-P&M

23 maaliskuuta 2016

Kokonainen kirjolohi ja mitä tehdä siitä


Lähi k-supermarketissa oli jo monena perjantaina ollut kokonainen kirjolohi tarjouksessa. No sitten kun vihdoin päätettiin, että käydääs ostamassa sellainen ja tehdään kalaruokia, niin eihän sitä tietenkään ollut tarjolla. Ei luovutettu siihen, vaan matkattiin uljaalla mersulla kohti Linnainmaan Prismaa. Pettymys oli suuri kun näimme lohen hinnan: tuplaten odottamaamme kalliimpi (10.90€/kg)! Emme halunneet luovuttaa vielä, vaan siirryimme tien toiselle puolelle Citymarkettiin. Kyseinen cittari on aina ollut hieman epäilyttävä paikka, sillä kukaan ei käy siellä. Yllätys olikin suuri kun vihdoin pääsimme kalatiskille. Siellä meitä odotti kokonainen kirjolohi 4.90 €/kg, "kalan vaaleampi väri ei merkitse, että kala olisi vanhaa". 

Matkalla kassalle huomasimme myös saman cittarin mahtavan oluttarjonnan. Eli pisteet Linnainmaan cittarille, joka kaikista epäilyksistämme huolimatta olikin jees. 

Kotona Simo otti vastuun kalan käsittelystä ja hommaan etsittiinkin vinkkejä Tammen keittokirjasta. Ekana kalalta lähti pää, sitten eka filee irti ruodoista ja sitten toinen. Tämä oli rehellinen harjoituskerta ja varmasti taidot hioutuvat kokemuksen myötä. 



Ensimmäinen tekemämme lohiruoka oli ceviche tacojen sisään:


Lohiceviche kahdelle

200 g lohta pieninä kuutioina
puolikas punasipuli
puolikas chili
suolaa
korianteria
1 limen mehu
1 rkl öljyä

Leikkaa lohi, punasipuli ja chili pieneksi. Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna tekeytyä jääkaapissa hetken aikaa. 


Tacojen väliin tuli cevichen lisäksi guacamolea ja tuoresalsaa. Tuoresalsaan laitettiin kaltattuja tomaatteja, paprikaa, limeä ja suolaa sekä makeaa sipulia.

Seuraavana päivänä tehtiin lopusta lohesta keitto sekä medaljonkeja. Keitto meni suurimmaksi osaksi pakkaseen odottamaan kiireisiä päiviä.


Kalakeitto lohesta

8 dl vettä
8 perunaa
2 porkkanaa
2 sipulia
suolaa
2 laakerinlehteä
kokonaisia mustapippuria 
2 dl kermaa
400 g lohta

Kuori perunat, porkkanat sekä sipuli ja leikkaa sopiviksi paloiksi. Keitä vesi ja lisää mausteet sekä kasvikset. Anna kiehua, kunnes perunat ovat kypsiä ja lisää kerma sekä lohi. 

Lauantai-illala syötiin vielä Simon tekemiä lohimedaljonkeja yhdessä uuniperunoitten ja tsatsikin kanssa. Lohimedaljongit tehtiin leikkaamalla 4-5 cm leveä pala lohesta ja keskelle tehtiin viilto nahkaan asti ja käännettiin nahkapuolet vastakkain. Paistoimme lohen pannulla matalassa lämmössä kannen alla kypsäksi. Uuniperunat saivat olla rauhassa uunissa tunnin verran 225 asteessa. Tsatsiki valmistui helposti laittamalla turkkilaiseen jogurttiin kurkkua, valkosipulia ja tilkka hunajaa. 


Aloin pohtimaan tuota lohen väriä, kun siitä kaupassa kerran erikseen mainittiin. Muistelin, että lohen väri tulisi katkaravuista, samoin kuin flamingojen, ja googlettelin hieman. Wikipedia osasi kertoa enemmän, ja selvisi (mitä nyt wikipediaan on uskominen), että kasvatetun kirjolohen väri ei tule katkaravuista, vaan rehuun lisätystä väriaineesta?! Ja syy värin lisäämiseen on se, että asiakkaat ostavat mielummin kirkkaan väristä kalaa. Olen jotenkin tosi pöyristynyt tästä, sillä kuinka moni oikeasti haluaisi sitä kirkkaamman punaista lohta, jos tietäisi värin johtuvan täysin lisätystä synteettisestä väriaineesta? 

Samalla muuten selvisi, että lohi on istutettu Suomeen Pohjois-Amerikasta Saksan kautta. Ja jos ei edellisestä käynyt ilmi, niin luonnossa kasvanut lohi onkin juuri vaaleamman väristä, ellei sen ravinnossa ole paljon krilleja ja katkarapuja. 

Hyvältä se lohi kuitenkin maistui ja nyt uskalletaan koittaa uudestaankin kokonaisen kalan ostamista. Tälläisessä kahden hengen taloudessa 1,5 kilon kalan kuluminen ei kuitenkaan ole mikään itsestään selvyys, niin on hyvä ideoida eri ruokia samasta pääraaka-aineesta. 

-Porilainen&Mustamakkara

19 maaliskuuta 2016

Ruoka ja sen merkitys


Ruoka ja ravinto eivät enää ole samanlaisia itsestäänselvyyksiä kuin ennen. Siinä missä vuosikymmeniä sitten ruoan ensisijainen tarkoitus oli toimia energianlähteenä, viettävät nykyään erilaiset dieetit juhlakauttaan. Ruoasta on tullut myös sosiaalinen status. Ei ole sama missä syöt ja mitä syöt, varsinkin jos haluat pysyä trendien mukana. 

Vaikka tietoisuus ruoasta ja sen merkityksestä on kasvanut, pysyvät suomalaiset silti lihavuuslistausten kärjessä. Oikeastaan itsekin lähdin asiaa pohtimaan, kun jouluna hankitut lisäkilot eivät kadonneetkaan talven mukana. Ylipaino-ongelmaa itsellä ei ole vielä monenkaan kilon jälkeen, mutta pieniä muutoksia kaivataan.

Miksi sitten ihmiset sitten lihoavat, vaikka kaupan pakkasselostuksista, mäkkärin hampparipakkauksista ja jopa joistain ravintoloista löytyy annosten kalomäärät? On paha syyttää tiedon puutetta, sillä harva voi kirkkain silmin väittää lihoavansa, vaikka syö aivan oikein. Tai no, väitetäänhän sitä, mutta peiliinkin voisi olla katsomista. Ellei kyseessä ole sairaus (kuten kilpirauhasen vajaatoiminta), on syy yleensä jokaisessa itsessään. Todellisuus on se, että jos syöt enemmän kuin kulutat, niin lihot. Toisaalta matemaattisesti totuus ei aivan ole "Syödyt kalorit - Kulutettu energia = 0", sillä mitä syöt ja missä muodossa vaikuttaa todelliseen energian määrään. Lihastohtori on tehnyt tästä todella mielenkiintoisen tekstin, joka kannattaa käydä tsekkaamassa. 


Mikä aiheutti itselle painon nousua? Kuten elämässä yleensä, syitä on useampia: 
  1. Menetin jumppakaverini Malesian lämpöön, jolloin liikuntakertojen määrä viikossa väheni ainakin yhdellä. Koska kyseessä oli juurikin bodyattack/bodycombat/tms.-jumppa, kaloreita jäi enemmän käyttöön n. 400-500. 
  2. Huonot ruokailutavat tarttuivat kiinni. Syömisissä on tullut vedettyä viikonloppuisin aikamoisia ylilyöntejä ja vaikka arki monesti rullaakin suhteellisen terveellisesti, viikonloput ovat lähteneet käsistä. Myös arkena tulee välillä haettua pizzaa, sillä:
  3. Stressi. Molemmilla valmistuminen häämöttää ja kouluhommia riittää. Itsehän päätin kevyesti suorittaa 1,5 vuoden kurssit vuodessa ja hakea varman kesätyöpaikan sijaan uuteen mestaan, jonne onneksi pääsinkin. Samalla tiedämme elävämme välivaiheessa, sillä muutto Helsinkiin koittaa toukokuussa ja samalla pääsemme toivottavasti myös asumaan yli vuoden samassa asunnossa. 
Kaikessa yksinkertaisuudessaan kyseessä on tuttu paketti: liikunta, ruoka ja elämäntilanne. Tässä kohtaa olen osittain jo luovuttanut, sillä elämäntilanne ei kannusta huolehtimaan liikaa ruokavaliosta. En kaipaa yhtään enempää stressin aiheuttajaa ja ruoan liika miettiminen on juuri tätä. Tästä on parin vuoden takaa kokemustakin, kun tein samaan aikaan kandia ja yhdeksää kurssia. Pidin samalla gluteenitonta ja maidotonta dieettiä ja vaikka kroppa oli kunnossa, niin mieli ei ollut. Ruokavaliolla pystyin kontrolloimaan edes yhtä elämän osa-aluetta kun muuten stressilevelit olivat korkealla. Tänä vuonna olisi taas yhdeksän kurssia, mutta onneksi sentään kandia ei tarvi uudestaan kirjoittaa.


Mielitekojen vallassa siis mennään. Toisaalta näen myös ruokavaliossamme monta hyvää perustavan laatuista asiaa, jotka ovat kunnossa:
  1. Syömme joka aamu kunnon ravitsevan aamupalan, johon viikonloppuisin panostamme erityisesti. Viikolla puuro pitää nälän poissa lounaaseen ja viikonloppuisin saattaa tulla syötyä vain yksi lämmin ruoka aamupalan lisäksi.
  2. Eineksiä tai valmisruokaa ei käytetä oikeastaan lainkaan. Kaikki arkiruoka on puhdasta ja viikolla tulee harvemmin syötyä herkkuja. Tutkin pakkausselostuksia tarkkaan varsinkin Petos lautasella-kirjan luettuani. 
  3. Kasviksia käytämme paljon. Koululounaaseen saa koottua helposti yli puolilautasta vihanneksia ja juureksia ja kotonakaan emme karta niitä. 
  4. Vaikka liikunnan määrä on vähentynyt, joka viikko tulee käytyä ainakin kaksi kertaa salilla eikä lihasmassa ole kadonnut minnekään.
Ehkä tässä onkin hieman jo odotteleva tunnelma, sillä Helsinkiin muutettua rytmi muuttuu ja päästään esimerkiksi boulderoimaan säännöllisesti pitkästä aikaan. Maiseman vaihdoksen kautta on mahdollista aloittaa myös elämänmuutos. Helpoin on aloittaa pienillä muutoksilla, kuten päätöksellä jättää herkut viikonlopulle. Lisäksi herkut on parempi tehdä itse, eli jos pizza himottaa niin taikina kohoamaan! Sama asia makeilla herkuilla. 


Ps. On myös olemassa tehokkaita, ei niin terveellisiä tapoja laihduttaa. Itselle hyvä "laihdutuskuuri" oli viime vuonna Thaikuissa kun sain ruokamyrkytyksen. Kiloja lähti, mutta yöjunan yläpunkasta ei ollut kiva juosta useaan kertaan vessaan oksentamaan keskellä Thaimaan maaseutua. 

Junassa ei hymyilyttänyt
-Porilainen

Perjantailista vol. 11

Aurinkoista viikonloppua!

Perjantailistan julkaisun lipsuilu on jatkunut jo useamman viikon, joten tätä ei korvata enää kuin laadulla! Vaikka Perjantailistan julkaisu lirvahti tälläkin kertaa lauantain puolelle, on uutuus- ja dikkailtavuusaste nostettu uudelle tasolle.

Kuten jo aikaisemmissa postauksissa on todettu, Synthwave/Outrun on ollut tämän kevään juttu. Tämä näkyy myös viikon 11 Perjantailistassa, mutta ei kuitenkaan kovinkaan hallitsevasti. Synthwave edustuksena listalla kuullaan muun muassa genren isää, poikaa ja pyhää henkeä eli Kavinskyä sekä törkeän kovalla Electric Lady biisillään edustavaa Tesla Boy:ta. Itselle tuli kyllä täytenä yllätyksenä että kyseinen bändi edustaa itäistä rajanaapuriamme Venäjää! Kyseinen bändi on siis Moskovasta kotoisin. Jotenkin olin aina olettanut tämän bändin tulevan joko Ruotsista, Tanskasta tai Hollannista.

Listalta löytyy myös uudempaa kotimaista musiikkia The Hearingiltä ja Stockersilta! Nauttikaaten siis rytmistä ja auringosta!

-Mm



17 maaliskuuta 2016

Arkiruokaa: Wokkia kanalla ja katkaravuilla


Simolla on maaginen tatsi, mitä tulee maustamiseen. Dipit valmistuvat ilman ohjeita tai aromivahvennettuja valmisdippejä. Ekoja ite tehtyjä dippejä tulikin tehtyä kun eräs pirttihirmu (heh) ilmoitti ettei halua syödä valmisdippejä, joissa on natriumglutamaattia. Wokeissakin se osaa laittaa juuri sopivasti kaikkea, mutta ainoa huono puoli on, että määriä ei määritelty. Tällä kertaa Lotta iski näppinsä wokin maustamiseen ja lopputuloksesta jäi ehkä puuttumaan se jokin. Hyvää silti tämäkin oli ja tulisuus oli kohdillaan.

Wokki on oivaa arkiruokaa ja mekin alettiin niitä tekemään enemmän kun saatiin sponsoroituna joululahjana wokkipannu. Tämän kerran wokki oli vielä edullistakin, kun ostettiin kasvikset pakasteena ja kana koipireisinä.



Kana-katkarapuwokki (4 annosta)

2 broilerin koipireittä (meillä savuchilimaustettuja)
2 chiliä
3 valkosipulin kynttä
1 tl paprikajauhetta
1 tl kurkumaa
1 tl inkiväärijauhetta
1 tl kanelia
1 tl sitruunaruohojauhetta
1 tl juustokuminaa
1 tl mustapippuria
2 tl suolaa
2 rkl harissa-tahnaa
5 kpl kaffirilimelehteä
500 g wokkivihanneksia (Rainbow Oriental)
puoli tökkiä kookoskermaa (1 dl)
puoli pussia katkarapuja (90-100 g)
1 dl pähkinöitä
2 nuudelikiekkoa

Irroita broileri luistaan ja leikkaa pieneksi. Leikkaa myös chilit ja valkosipulit ja yhdistä mausteet (kaikki paitsi kaffirlimetin lehdet). Kuumenna wokkipannu kuumaksi ja lisää öljyä. Heitä joukkoon chilit, valkosipulit sekä mausteet ja sekoittele hetken aikaa. Lisää kanat ja paista kypsäksi. Heitä joukkoon myös kasvikset sekä kaffirlimen lehdet. Kun kasvikset ovat sulaneet sekä lämmenneet, lisää kookosmaito, katkaravut sekä pähkinät. Keitä nuudelit pikaisesti ja sekoita joukkoon. Syö korianterin sekä srirachan kera. 

Harissa-tahnaa pitäisi löytyä ihan hyvin lähikaupoista ja sillä saa hieman muutettua tulisuusastetta oman maun mukaiseksi. Jos et tiedä mitä etsiä, niin kyseessä on tällainen pikkupurkki:


Wokit ovat tosi hyvää arki-iltojen pelastajia, kun ei oikeen tiedä mitä tekisi ja kauppaankaan ei jaksaisi lähteä. Jos pakkasessa on katkarapuja niin nekin yksinään riittävät. Tämmöiseen ruokaan sopisi myös tofu tosi hyvin.


-Porilainen&Mustamakkara

15 maaliskuuta 2016

Avokado Toast vohveliraudalla


Avokadotoastit, tai siis lämpimät leivät, ovat olleet nyt kovassa huudossa. Ei ihan avokadopastan tasolle päästä, mutta joka kolmannessa blogissa on kyseistä herkkua näkynyt. Meilläkin päätettiin laittaa vaihteeksi toastien sisään myös avokadoa, ja hyvältähän se maistuu! 


"Resepti" menee yksinkertaisuudessaan näin: Ota leipä, leikkaa pari siivua. Laita toiselle puolelle avokadoa ja ripottele päälle suolaa. Toiselle puolelle tulee juustoa, mutta voit myös laittaa lisäksi esimerkiksi kinkkua ja tomaattia. Lämmitä vohvelirauta ja laita leipä väliin. Anna paistua, kunnes kansi on saanut väriä. Ihan parasta aamupalaherkkua tai iltapalaa! 


-Porilainen&Mustamakkara

14 maaliskuuta 2016

Arkiruokaa: Tikka Masala


Intiaan ei olla vielä koskaan päästy, vaikka mietittiin sinne vaihtoon lähtöä pari vuotta takaisin. Se homma kariutui kun löydettiin uutinen, josta selvisi ettei naisopiskelijoilla ole mahdollista lähteä kampuksen ulkopuolelle ilta-aikaan kuin kerran viikossa, ja eräs opiskelija oli erotettukin määräajaksi nostettuaan kohun asiasta. 

Lähimmäksi intialaista safkaa ollaan päästy Malesian Penangilla, josta löytyy eläväinen intialainen kaupunginosa ja helskutin herkullista sapuskaa. Siellä ollaan visiteerattu pariin otteeseen ja lemppariksi on noussut Sri Ananda Bahwan. Paikan butter chicken, tandoori ja tikka masala ovat kaikki herkullisia ja vielä kun viereen saa mango lassin niin euforia ei ole kaukana. Viimeksi kun käytiin vuosi takasin, Georgetowniin oltiin avattu myös vain kasvisafkaa tarjoava Sri Ananda Bahwan. Kasvisruoista voi ainakin suositella palak paneeria, joka sisältää pinaattia ja kotijuustomaista paneeria. 

Kuvakaappaus Google Mapsista
Hirveästi on ollut tarkoituksena testata intialaisen ruoan tekemistä kotona, mutta homma on kaatunut ajan puutteeseen. Intialainen ruoka kun monesti vaatii useamman päivän marinointia ja kunnon maustearsenaalistakaan ei olisi haittaa. Onneksi löydettiin tämä resepti. Siinä tikka masala valmistuu alle tunnissa. Lisättiin kyllä vähän chilin määrää lähemmäs omaa makua... Niin ja kannattaa muuten tehdä ensin naan-leipä ruuan kylkeen, että se ehtii kohota. 


 Naan-leipä (4 pientä tai 2 isoa)

1 dl turkkilaista jogurttia
1 dl maitoa
1/5 pala tuorehiivaa
ripaus sokeria
pari ripausta suolaa
3,5 dl vehnäjauhoja
25 g voita

Lisäksi halutessasi:
voita
valkosipulia


Yhdistä jogurtti ja maito ja lämmitä kädenlämpöiseksi. Sekoita joukkoon hiiva sekä suola ja sokeri. Lisää jauhot, mutta älä turhaan vaivaa. Lisää myös sulatettu voi ja anna kohota vähintään puoli tuntia. Lämmitä uuni pelteineen niin kuumaksi kuin mahdollista. Jaa leipä neljään tai kahteen osaan ja kauli ohuehkoiksi levyiksi. Paista kuumassa uunissa kunnes pinta on saanut väriä (5-10 min.) Leipien ollessa uunissa, sulata pari ruokalusikallista voita ja leikkaa joukkoon valkosipulin kynsi. Kun leivät tulevat uunista, valele ne voilla ja valkosipulilla. 

Tikka Masala (4 annosta)

Paketti kanan rintafileitä (400-600g)
1 punainen chili
1 vihreä chili
4 valkosipulin kynttä
1 sipuli
1 tl juustokuminaa
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl inkivääriä
1 tl kanelia
2 tl chilijauhetta
1 puntti korianteria
puoli tölkkiä tomaattimurskaa (200g)
1 pikkutölkki tomaattipyrettä (tai 2 rkl)
2 dl turkkilaista jogurttia

Leikkaa kanat pienemmiksi paloiksi. Leikkaa chilit, valkosipulit ja sipuli pieneksi ja sekoita kaikki mausteet yhteen. Kuumenna pannulla öljy kuumaksi ja lisää mausteseos sekä chilit ja sipulit. Paista hetkisen ja lisää tomaattisoossit sekä korianteri. Siirrä syrjään vaikka lautaselle kun kastike on lämmennyt. Lisää vähän öljyä ja paista vuorostaan kanat. Kun kanat ovat saaneet kunnolla väriä pintaan, niin pistä kastike takaisin ja lisää jogurtti. Anna hautua kannen alla 30 minuuttia. Tämä ruoka paranee vanhetessaan, eli ei kannata kiirehtiä. Tarjoile tikka masala naan-leivän ja riisin kera. 

Tikka masala oli kohtalaisen tomaattista, joten pientä parantelua voisi vielä tehdä. Maku oli silti sopivan tulinen ja tämä tosiaan on vielä parempaa seuraavana päivänä. Vielä kun pääsisi ihan Intiaan asti tsekkaamaan autenttiset maut!

-Porilainen&Mustamakkara

13 maaliskuuta 2016

Sunnuntailista vol. 2


Lepo on tärkeää ja sohvalla makoilu vielä tärkeämpää, eiku... Meillä viikonloput ovat olleet voimien keruuta viikkoja varten. Opiskelijan kevät kun tunnetusti on tuskainen ja molemmilla on vielä loppurutistukset ennen valmistumista edessä. Mieltä on hyvä rentouttaa sunnuntaiaamujen listalla, jonka kappaleet hellivät korvakäytäviä. Uutta musiikkia on turha odottaa tältä listalta, mutta välillä on hyvä palata muistelemaan vanhoja. Historia opettaa ja niin edelleen. 

Jätetään sunnuntaisekoilut tähän ja luotetaan uuteen viikkoon!

-P&M


Gastropub Soho


Tampereen gastropub tarjonnasta Soho on ehdottomasti lemppari! Se ei ole niin fiini kuin Tuulensuu tai omaperäinen kuin Nordic, mutta sen tunnelma on aivan omaa luokkaansa. Soho on nimensä mukaisesti brittiläishenkinen pubi, johon futiksen seuraajat kokoontuvat peli-iltoina. Hanatarjonta on kiitettävä: tarjolla on esimerkiksi Fuller'sin ESB:tä ja London Pridea sekä kuukausittain vaihtuva erikoisuus. 

Soho sijaitsee rautatieaseman lähellä ja on tunnelmaltaan juuri sopivan hämyisä. Itse asiassa pohdittiin juuri kaverin kanssa, kuinka paljon valaistus vaikuttaa paikan tunnelmaan. Esimerkiksi Pork and Moressa sekä Fafa'sissa valaistus on turhankin kirkas, jolloin paikkaan ei tee mieli jäädä viettämään pidempää aikaa tai edes mennä viettämään yhtään romanttisempaa tai juoruilun täyteistä iltaa. 

Soho ei tosiaan ole mikään fiini mesta. Paikan ruoka valmistetaan baaritiskin puolella ja annokset ovat kohtuullisen simppeleitä. Sohoa on silti vaikea arvostella kriittisesti, sillä se on meille enemmän kuin vain ruokapaikka. Soho on varma valinta, kun kaipaa hyvää olutta, varmaa safkaa ja rehellistä palvelua. Tarjolla on purilaisten lisäksi esimerkiksi sandwichweja, aamupaloja ja curry-annoksia. Lotta valitsi tällä kertaa päivän spesiaalin, joka oli Pork Bun and Chips, kun taas Simo pelasi varman päälle ja valitsi Trafalgar-burgerin.




Pork Bun sisälsi herkullista ylikypsää possua BBQ-kastikkeessa. Liha ja koko burger oli mehukas ja sämpyläkin oli kivaa vaihtelua perusversiolle. Simon Trafalgarissa oli naudanlihapihvin lisäksi cheddaria sekä pekonia. Kuulemma myös Sohon nimikkoburgeri on todella herkullinen, eli kannattaa testata jos Aurajuusto maistuu!


Sohoon kannattaa suunnata nälkäisenä, mutta peli-iltana varaudu täyteen tupaan ja siirry vaikka viereiseen O'Connel'siin kannattamaan irkkupubia.

-Porilainen&Mustamakkara

12 maaliskuuta 2016

Fafa's Tampere


Tuli testattua Tampereelle avattu Fafa's perjantaina kaveritreffien nimissä. Karon kanssa saavuttiin paikalle puoli kahdeksan maissa illalla ja paikka oli kohtalaisen tyhjä. Tiskillä olevat nuoret herrat ja neiti ilmoittivat heti alkuun, että jonotusaika olisi yli puoli tuntia, tai oikeastaan 45 minuuttia. Noh tässä kohtaa todettiin, että illan nörttilautapelit koululla jäisivät väliin ja ruoka voittaisi. Sillä aikaa kun arvottiin, mitä tilattaisiin, saatiin taaksemme ovelle ulottuva jono. Ja Tampereen Fafa'sille ovelle ulottuva jono tarkoitti oikeasti jonoa, toisin kuin Isolla Roballa Helsingissä.


Itse tilasin testimielessä tutun feta-munakoisa-falafelpitan chilillä ja Karo taas falafelpitan pestolla ja vuohenjuustolla. Lisäksi otettiin kehutut bataattiranskalaiset, jotka itse asiassa eivät olleet kummoiset.



Pitkä jonotusaika johtui Foodoran ja Woltin tilauksista, joita käytiinkin pitkin iltaa hakemassa. Selvästi nämä kuljetuspalvelut ovat Tampereellakin lyömässä läpi, sillä Sitkossa käydessä Woltin kavereita kävi viiden minuutin välein hakemassa tilauksia. Fafa'sin porukka jopa ilmoitti 20:20 jälkeen sisään tuleville asiakkaille, etteivät he enää pystyisi tekemään enempää tilauksia ja käännyttivät porukan takaisin.


Ruuat haettiin nimihuudolla tiskiltä ja heti huomasi, että Tampereen Fafa's ei ole sama kuin Ison Roban mesta. Pitaleivän sisällä oli ihan älyttömän paljon täytteitä, tai oikeastaan salaattia, kurkkua ja tomaattia sekä tabulea. Siinä missä Roban pitan pystyi helposti syömään käsin, hajosi Tampereen pita pitkin pöytää. Tiskillä olikin lautasia, että ruoan olisi voinut syödä haarukalla ja veitsellä. Omasta mielestä pitan idea ehkä vähän kärsi tässä. Suurin miinus oli silti se, että Roban pitan pohjalle valuu falafelien paistorasva ja pari viimeistä haukkua ovat niin maukkaita, että jäljelle jää vain todella hyvä mieli. Tampereen pita jäikin selvästi kakkoseksi. Lopussa vielä tajusin, että eihän tässä mitää chiliä päällä ollut, eli tulisuusaspektikin jäi saavuttamatta.


Karo ei ollut ennen käynyt Fafa'sissa ja oli oikein tyytyväinen ruokaansa. Eli jos vertailukohtaa ei löydy, niin Tampereen Fafa's on oikein kelpo paikka ja itse falafelit ovat oikeasti todella maukkaita.


-Porilainen